Monet meistä elävät menneisyydessä ja menneisyyteen meitä sitoo elämätön lapsuus.

Elämätön lapsuutesi alkoi sieltä, missä lapselle kuuluva turva menetettiin ja aikuiselle kuuluva vastuu alkoi.

Läheisriippuvuus

Älä puhu. Älä tunne. Älä luota.

Kuulostavatko nämä kirjoittamattomat säännöt tutuilta?

Läheisriippuvuus ei ole heikkoutta. Se on sairaus tai sen kaltainen tila, joka syntyy selviytymismekanismiksi. Se kehittyy, kun joudut elämään hyvin voimakkaan, pelottavan tai kontrolloivan ilmiön varjossa – etkä pysty käsittelemään sitä osana persoonallisuuttasi, vaan joudut sopeutumaan sen olemassaoloon.

Tällaisia varjoja ovat esimerkiksi kasvaminen alkoholistiperheessä tai lapsuudessa koettu perheväkivalta.

Oletko oman menneisyytesi vanki?

Läheisriippuvuudesta kärsivä ihminen kantaa menneisyyttään jatkuvasti mukanaan. Ihminen, joka ei suostu – tai osaa – kohdata menneisyyttään, elää siinä yhä tänä päivänä. Tämä johtuu usein siitä, että vanhemmuuden turvan menettäneet lapset eivät ole koskaan saaneet turvallisesti elää läpi omia tunteitaan. Siksi he eivät aikuisenakaan ole oppineet tunnistamaan omia tarpeitaan.

Voidaksesi vapautua ja kasvaa itseäsi täysin hyväksyväksi aikuiseksi, on usein palattava kohtaamaan tuo sisäinen lapsi. On purettava ne suojamuurit, jotka kerran pitivät sinut hengissä, mutta jotka nyt estävät sinua elämästä.

Onko pelko vallannut ohjakset?

Onko turvattomuudesta tullut krooninen seuralaisesi? Lapsuuden turvattomuus on usein syy jatkuvaan pelkoon, joka asettuu asumaan syvälle kehoon, usein vatsanpohjaan. Se voi näyttäytyä alituisena huolena, murehtimisena, tulevaisuudenpelkona tai jatkuvana stressinä sairastumisesta ja elämästä ylipäätään.

Tämän pelon taustalla on syvä kykenemättömyys uskoa siihen, että elämässä voisi oikeasti käydä hyvin. Kodin sisälle kätketty pelko siirtyy aikuisena peloksi koko maailmaa kohtaan. Yrität ehkä löytää vastauksen ja turvan ulkopuoleltasi – vaikka se löytyy vain sisältäsi.

Suru on avaimesi paranemiseen

Suru ei ole vihollinen. Se on tunne, joka kertoo tuskasta, kun luovumme jostain meille arvokkaasta. Luopuminen on kasvua, ja kasvu vaatii työtä. Tässä työssä kykymme surra on tärkein työkalumme.

Mutta kuten vihakin, suru on tunne, jolle lapsi tarvitsee luvan ulkopuolelta. Jos et ole saanut lupaa tuntea, et osaa käyttää tätä eheyttävää työkalua. Alkoholistiperheessä lupaa tunteisiin ei hevin anneta. Siksi kukaan ei opeta lasta suremaan, ja luopumisen kipu jää jumiin sisimpään.

Elämä on sarja luopumisia. Kun surua kertyy ja sitä ei käsitellä, se kasvaa lopulta niin suureksi, että se voi ilmetä masennuksena tai kehollisina sairauksina. Elämä voi muuttua merkityksettömäksi, eikä ihminen edes itse ymmärrä surunsa lähdettä. Kukaan ei kertonut hänelle, mitä hän on menettänyt. Ja lapsi ei voi tietää, mitä häneltä puuttuu, koska hän ei koskaan tiennyt, mitä hänellä kuului olla.

Me autamme sinua antamaan anteeksi ne asiat, joista sinulta ei koskaan ole pyydetty anteeksi.

Aika on kypsä eheytymiselle

Tuntuuko sinusta yhä siltä, ettet pääse menneisyytesi varjoista yli? Lasinen lapsuus jättää syvät jäljet, mutta muista tämä: sinussa on jo nyt voima ja resurssit käsitellä menneisyytesi. Sinulla on täysi oikeus löytää oma, aidoin itsesi – se persoona, joksi sinut oli alun perin tarkoitettu.

Eheytymisviikkomme auttaa sinua ymmärtämään, kuinka kipeä menneisyytesi ohjaa yhä nykyisyyttäsi. Vielä tärkeämpää on, että saat toimivat ja konkreettiset työkalut näiden haasteiden voittamiseen.

Me ymmärrämme syvällisesti lasisen lapsuuden vaikutuksen siihen, miten olet oppinut näkemään itsesi. On aika lopettaa menneisyyden määräysvalta tulevaisuuteesi. Muutetaan se yhdessä voimavaraksi, joka ruokkii henkistä kasvuasi ja itsetuntemustasi.

Me olemme täällä auttaaksemme sinua elämäsi tärkeimmällä matkalla – matkalla kohti todellista levollisuutta ja mielenrauhaa.

Läheisriippuvuudesta toipuminen, ja aito elämä, alkaa meiltä.